EU:n alueella vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on oikeus saada maksutonta avustamispalvelua heidän matkustaessaan lento-, juna-, laiva- ja linja-autoliikenteessä. Hyvin monenlaiset toimintarajoitteet voivat vaikeuttaa liikennepalveluiden käyttämistä eikä henkilön avuntarve aina näy päällepäin. Esteettömät liikenteen palvelut edistävät ihmisten hyvinvointia, sillä ne mahdollistavat arjen sujuvuuden ja yhdenvertaisen osallistumisen työssäkäyntiin ja sosiaaliseen elämään.
Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista eri liikennemuodoissa säädetään EU:n matkustajanoikeusasetuksissa. Säädösten tarkoituksena on varmistaa, että toimintarajoitteiset henkilöt voivat käyttää liikenteen palveluja kuten muutkin. Matkan eri vaiheissa tarjottavalla maksuttomalla avustamispalvelulla on tässä keskeinen merkitys.
Asetusten mukaiset oikeudet hyödyttävät varsin laajaa joukkoa erilaisia matkustajia: esimerkiksi henkilöt, joiden liikuntakyky on rajoittunut pysyvästi tai väliaikaisesti, iäkkäät henkilöt tai henkilöt, joilla on näkö- tai kuulovamma. Apua liikennevälineiden käytössä saavat myös esimerkiksi vammaiset henkilöt, autisminkirjon henkilöt tai henkilöt, joilla on muistisairaus.
Avuntarpeesta ilmoitetaan ennakkoon ja lisämaksuja ei saa periä
Toimintarajoitteisilla henkilöillä on esimerkiksi oikeus koulutetun henkilöstön antamaan maksuttomaan avustamispalveluun matkan eri vaiheissa, esimerkiksi asemalla tai satamassa toimimiseen sekä siirtymissä liikennevälineeseen ja sieltä pois sekä matkan aikana liikennevälineessä. Matkustajalla on oikeus kuljettaa maksutta liikkumisen apuvälineet sekä avustaja- ja opaskoira. Matkaa koskevat olennaiset tiedot tulee olla saatavissa saavutettavassa muodossa. Varaukset ja liput tulee saada ilman lisäkustannuksia.
Avustamispalvelua varten ei tarvita lääkärintodistusta tai muutakaan todistetta avuntarpeesta, vaan matkustajan oma arvio riittää. On hyvä miettiä realistisesti omaa avuntarvettaan: jaksanko kävellä portaita tai siirtyä pitkiäkin matkoja terminaalista toiseen?
Avuntarpeesta tulee ilmoittaa etukäteen: bussiliikenteessä viimeistään 36 tuntia ennen matkaa ja kaikissa muissa liikennemuodoissa viimeistään 48 tuntia ennen matkaa. Nykyisin jotkin liikenteenharjoittajat tarjoavat jo mahdollisuutta ilmoittaa avuntarpeesta myös lyhyemmällä varoitusajalla. Kätevimmin ennakkoilmoituksen tekeminen hoituu matkan varausvaiheessa. Yksi ilmoitus riittää kattamaan sekä meno- että paluumatkan. Ilmoituksen tekemisestä ei saa periä lisämaksua. Vaikka ennakkoilmoitus jäisi tekemättä, apua on aina pyrittävä antamaan siten, että toimintarajoitteinen henkilö voisi matkustaa varaamallaan vuorolla.
Saavuttaessa satamaan tai asemalle, avustajalle ilmoittaudutaan määräaikaan mennessä joko kutsupisteellä tai lähtöselvityksessä. Kutsupisteiden sijainnin voi tarkistaa lentoaseman pitäjän tai satamassa terminaalinpitäjän nettisivuilta. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla on useita kutsupisteitä, mutta pienemmillä lentoasemilla kutsupiste on usein lähtöselvityksen yhteydessä.
Oikeuksissa on joitain liikennemuotokohtaisia eroja ja rajoituksia esimerkiksi soveltamisalassa, mutta edellä mainitut perusperiaatteet ovat kaikissa liikennemuodoissa samat.
Henkilökunta saa työtehtävien mukaista koulutusta
Avustamispalvelun tarjoamisessa asemalla, satamassa tai terminaalissa vastaa sen ylläpitäjä. Esimerkiksi Helsingin satamissa avun tarjoamisesta vastaa Helsingin Satama Oy ja muissa satamissa terminaalinpitäjänä toimivat laivayhtiöt. Linja-autoliikenteessä apua saa nimetyissä terminaaleissa, joita Suomessa on tällä hetkellä yhteensä kahdeksan. Matkan aikana liikennevälineessä avun tarjoamisesta vastaa liikenteenharjoittaja. Henkilökunnalle työtehtävien mukaisesti järjestettävä koulutus on tärkeää, jotta he osaavat tunnistaa erilaisia tarpeita ja kohdata eri tavoin toimintarajoitteisia henkilöitä.
Vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön kuljettamisesta saa kieltäytyä vain turvallisuussääntöjen tai liikennevälineen fyysisen koon vuoksi. Näiden tilanteiden välttämiseksi kaikki henkilöiden kuljettamiseen liittyvät rajoitteet ja turvallisuussäännöt on julkaistava saavutettavassa muodossa. Turvallisuussyistä matkustaja voi myös tarvita mukaansa saattajan. Laiva- ja linja-automatkalla saattaja kulkee maksutta, mutta lento- tai junaliikenteessä tällaista velvollisuutta ei lain mukaan ole. Suomessa VR tarjoaa junamatkalla mahdollisuuden maksuttomaan saattajaan esimerkiksi pyörätuolin käyttäjille sekä näkö- ja kuulovammaisille henkilöille. EU:n komissio on suositellut, että saattajan saisi maksutta tai alennettuun hintaan myös lentoliikenteessä.
Liikenteenharjoittajalle voi myös syntyä velvollisuus korvata kadonneet tai vahingoittuneet liikkumisen apuvälineet, kuten pyörätuoli. Matkustajan on myös voitava ilmoittaa epäkohdista ja matkustajan valituksiin on vastattava kohtuullisessa ajassa.
Entä jos matkalla kaikki ei menekään suunnitellusti?
Esimerkiksi lentomatkalla konetyyppi voi vaihtua pienempään, jolloin sopivan istumapaikan järjestäminen tai lennon aikana wc-tiloihin pääseminen voi olla hankalaa. Myös pyörätuoli voi vahingoittua kuljetuksessa. Jos apu jää saamatta tai avustamispalvelun laadussa on huomautettavaa, on ensin hyvä olla yhteydessä liikenteenharjoittajaan ja pyrkiä selvittämään tilanne. Aina voi myös kääntyä matkustajan oikeuksia valvovan viranomaisen puoleen. Suomessa vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksia liikenteessä valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Matkustajan yhteydenoton perusteella Traficom neuvoo matkustajaa, lähettää tarvittaessa liikenteenharjoittajalle selvityspyynnön ja on myös toimivaltainen antamaan asiassa ratkaisusuosituksen. Traficom myös valvoo näitä oikeuksia riskiperusteisesti. Kokonaisuuden kannalta tärkeää on myös tarkoituksenmukainen yhteistyö muiden viranomaisten, kuten yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa.
Matkustajien tietoisuutta oikeuksista on syytä lisätä
Yleensä matkustajat ovat esimerkiksi EU-komission teettämien selvitysten perusteella olleet varsin tyytyväisiä saamansa avustamispalvelun laatuun. Myös eri EU-maiden matkustajanoikeuksia valvovat viranomaiset saavat vuosittain varsin vähän valituksia vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien oikeuksista. Aika ajoin pohdimme, kertooko tämä siitä, että aiheita valittaa on vähän vaiko siitä, että kynnys valittaa on liian korkea? Viimeisimmän eurobarometri-kyselyn tulokset viittaavat myös siihen, että oikeuksia tunnetaan edelleen varsin huonosti. Toimintarajoitteisten henkilöiden oikeuksien kohdalla tietoisuuden lisääminen on erityisen tärkeää, sillä väestön ikääntyessä avuntarpeen ennakoidaan lisääntyvän.
Liikenteen palveluiden esteettömyyttä edistetään pitkäjänteisesti. Esimerkiksi junamatkustajan oikeuksia koskevaa uusittua asetusta, joka vahvistaa toimintarajoitteisten henkilöiden oikeuksia, aletaan soveltaa kesäkuussa 2023. Kotimaassa osana valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa Traficom on koonnut esteettömyyden tilannekuvat, joissa käydään läpi kunkin liikennemuodon nykytilaa ja keskeisiä kehittämiskohteita. Tilannekuvat linja-auto- ja junaliikenteen esteettömyydestä on jo julkaistu ja tänä keväänä julkaisemme vielä tilannekuvat lento- ja laivaliikenteestä. Matkustajanoikeuksia ja liikennejärjestelmän esteettömyyttä edistämällä tuemme myös vastuullisuustyötä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.
Kirsi Tervola-Joutsen
erityisasiantuntija
Traficom
Lisätietoja matkustajan oikeuksista Traficomin verkkosivuilla.
Tämä vieraskynäartikkeli on osa Euroopan kuluttajakeskuksen uutiskirjettä 2/2022.